Herättiin 3 ja pakkailtiin viimeisiä tavaroita ja klo 04.00 lähdettiin hakemaan Nooraa. Kumpikaan meistä ei tienny mitä no tulevan, joten ei osattu edes jännittää. Tunnelma siinä oli enemmänkin outo ja hyvin odottavainen kun jännitys.
Meille sattui hassu sattuma, kun varattiin lentoja vasta pari viikkoa ennen lähtöä ja varaamisen jälkeen tulee viesti, että olette samalla lennolla kahden luokkalaisen kanssa. He siis olivat varanneet lennot jo ajat sitten ja me tietenkin mentiin taktiikalla "etsi halvin vaihtoehto".
Kentälle päästyä tekstattiinkin heti et missä kohtaa toinen porukka on, jonka jälkeen mentiin yhessä juomaan aamukahvit ja puhumaan pelkästään tulevasta. Jonka jälkeen hypättiin koneeseen.
Saksasta meillä lähti jatkolento niin ettei vaihtoaikaa jäänyt kuin 45 minuuttia. Onneksi kenttä oli tuttu ja portti oli ihan vieressä. Saimme vaihtaa konetta ilman uusia turvatarkastuksia.
Kun saavuimme Porton lentokentälle, laitoimme viestiä meidän vastaavalle henkilölle täällä. Samassa kun olimme kirjoittaneet, että bussimme lähtee vasta 2h päästä saimme takasin viestin että 2 minuutin päästä lähtee sama bussi juoskaa siihen. Meillä oli siis kellot suomen ajassa eikä tajuttu vaihtaa sitä heti koneesta päästyä. Onneksi silti kerkesimme bussiin, eikä jouduttu odottamaan kahta tuntia.
Kello oli n. 14.00 kun olimme perillä täällä ja odotimme naista joka tulisi meitä vastaan. Veimme laukut hänen autoon ja lähdimme ekaa kertaa työpaikalle. Olimme juuri nukkuneet molemmat lentomatkat ja syöneet viimeksi edellisenä iltana, heränneet klo 03 aamuyöllä ja nyt pitäisi vielä mennä antamaan hyvävaikutus työpaikalle- oli ensimmäinen ajatus. Kävimme juttelemassa työajoista ja meille esiteltiin tiloja ja kauppaa.
Tämän jälkeen kävimme syömässä ja lähdimme hakemaan avaimia asuntoomme. Meidän vuokraisäntä oli meitä vastassa asunnolla avaimen kanssa. Hän esitteli talon ja antoi omat tietonsa jos jotain tulisi. Eipä mennyt ehkä kun 10 min ja wifin salasana osottautui vääräksi ja tuli testattua tämäkin puhelinumero... Noin kahdessa minuutissa ovikellomme soi ja asia oli jo korjattu. Yhteydet siis kulkee, hienoa!
Kävimme vielä kävelemässä yhteyshenkilömme kanssa työreittimme kahta erikatua, jotta osaisimme sen kahdestaan mennä. Hän näytti lähimmät palvelut kuten apteekit ja ruokakaupat. Tämän jälkeen jäimme kahden, kävimme ruokakaupassa ja tulimme vihdoin lepäämään. N.23 tuntia hereillä ja kahden tunnin aikaero pisti siinä vaiheessa niin sekasin, että kiitollisina saimme ensimmäisen päivän lepopäiväksi ja aloitimme vasta Keskiviikkona työt.
-Meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti